Niin se aika tuli Havannankoirallamme Dinalla täyteen vaikka en olisi sitä millään uskonut... 12 vuotta kului liian nopeasti!! Noihin vuosiin mahtuu monia ihania yhteisiä muistoja. Olit luonteeltasi oikea villikko ja niin viisas! Jos hetkeksikin vaan jäit kotimieheksi oli vuoren varma, että kahvinporot juoksi jo ulko-ovella vastaan kuten valkoinen vessapaperinen lumisadekin:))) Rakastit ihmisiä ja he sinua! Kukapa sinuun ei olisi rakastunut:)) Olit rakas ja tulet aina ikuisesti olemaan.
Raskain sydämin jouduimme luopumaan sinusta 15.6.2010, eläinlääkärimme todetessa ettei mitään ole enään tehtävissä kuin päästää sinut viimeisistä kärsimyksistä. Pahanlaatuiset nisäkasvaimet olivat räjähdysmäisesti levenneet ja maksimissaan tämä viikko oli elinikää jäljellä.
Päätös oli vaikea muttemme halunneet sinun enään kärsivän. Sait levon ja nyt kivuista vapaana saat kirmata ikivihreällä nurmella villinä ja vapaana!
Kiitos rakas rakas ystävämme ihanan upeista 12 vuodesta!!!! Rakas ystävä ei koskaan kuole. Olet aina sydämissämme ja ajatuksissamme!
8 kommenttia:
Voimia ja jaksamista sinulle ja koko perheelle surussanne, Dinalla oli varmasti hyvä elämä kanssanne. Havannat ovat hurmaavia, (meiltäkin löytyy yksi), rakastettavimpia koiria jotka eivät koskaan unohdu. Vaikka nyt tuntuukin raskaalta niin aika kuitenkin auttaa surutyössä ja jäljelle jää kauniit muistot. Sinulla on kaunis koti ja ihana blogi, satunnaisesti käyn täällä lueskelemassa! Rauhallista viikonloppua!
Voi, en ole tiennytkän, että sinulla on ollut suloinen Dina koira...
Otan osaa suureen suruunne, aina tulee kuitenkin aika jolloin täytyy luopua, mutta kuten sanoit nyt hän juoksee kirmailee toisten koirien kanssa ja on hyvä olla.
Lämpimin halein Anne ystäväni.
Oma pieni karvaturrini on haudattuna lapsuudenkotini takapihalle erään koivun juurelle...Suru on suuri ja talo varmasti hetken kovin tyhjän oloinen. Siihen ei valitettavasti auta kuin aika...
Näinhän se on, että aika parantaa haavat ja kultaa muistot. Kieltämättä on orpo olo ja koti on tyhjä.. ja lenkkikaveria saa huudella turhaan.. Sitä kun ei heti ymmärrä eikä tajua että toista ei enään ole... dina haudattiin takapihan huvimajan läheisyyteen ja olenkin etsiskellyt muistolaattaa jonka ajattelin kaiverruttaa ja kiinnittää jotenkin haudalla olevaan luonnonkiveen. Laitan haudan kauniiksi ja istutan sinne monivuotisia kukkia ja lisään vielä kesäkukkiakin... Kynttilä on lasten kanssa sytytetty joka ilta haudalle muistoa kunnioittamaan.... Monihan ei-koiraystävä nauraa tällaiselle touhulle, mutta tiedän eläinrakkaiden ihmisten ymmärtävän tämän! Kiitokset kauniit lohduttavista sanoistanne ystävät ihanat!!!
Minä saatan sinut pehmeään lehtoon, koirille varattuun ikuiseen kehtoon. Tuuditan uneen, kuin pehmoiseen lumeen. Silitän kerran, itken kesäsateen verran.
Ihan kaikesta kiitän, muistot lohdukseni elämäni kirjaan liitän.
♥ Dinan muistolle ♥
Valkoisin ruusuin tulin toivottamaan ystävälleni Annelle yötöntä yötä...
keijujen äänetöntä siipien huminaa kuunnellessa..
Voi miten surullista. Oikein silmät kostuivat kauniista kirjoituksesta koirallesi. Niin se vaan on ,että koira on perheenjäsen siinä missä muutkin ja suru on kova kun sillä on elämä lopussa. Itselläni oli myös kova paikka 1,5 vuotta sitten kun rakas Rasmus koirani joudutiin lopettamaan ja kolme koiraa ennen sitä. Nyt on Väinö herra meillä ja kaikki on alkanut taas alusta mutta edelliset koirat ovat kauniina muistoina sydämessä.
Oikein hyvää kesää sinulle tästä surusta huolimatta.
Voih, miten surulliseen uutiseen törmäsinkään täällä. Voimia! Miten suloinen koira Dina onkaan ollut. Ei ole helppoa luopua rakkaasta toverista ja perheen jäsenestä. Dina oli tehtävänsä ihmisen parhaana ystävänä hoitanut mitä ilmeisimmin suurella sydämellä ja ansaitsi leponsa sekä kauniin hautapaikan. Onneksi on 12 vuoden varrelta paljon elämän makuisia muistoja. Lemmikistä luopuessa tulee lapsillekin opetetuksi kauniisti elämän rajallisuutta ja vainajan muistamista.
Oma rakas Roxi-koirani kulkee sydämessäni mukanani aina, vaikka lähtikin täältä iäisyyteen puolitoista vuotta sitten.
Lämmin halaus Alinalta ja Ellalta hellä koiran suukko!
Lähetä kommentti